Miksi valtioneuvosto asetti 22.4.1970 komitean, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus kotimaisten kielten tutkimukseen liittyvien hankkeiden yhdistämisestä tutkimuslaitokseksi? Selitykseksi ei riitä, että ajatus oli ilmassa ja että Martti Rapola oli jo 1960 Virittäjässä ehdottanut "suomalais-ugrilaisen tutkimuslaitoksen" perustamista. Mikä sai poliittisen tahdon liikkeelle?
Yksi selitys on se, että kansallisten tieteiden nousukauden vahvat hahmot — Martti Rapola, Lauri Hakulinen, Kustaa Vilkuna, Lauri Posti — olivat jättämässä kentän seuraavalle sukupolvelle. He panivat liikkeele voimat varmistaakseen tulevaisuuden oman aikakautensa hankkeille, jotka olivat vielä pahasti kesken. Suurisuuntaisin oli Suomen murteiden sanakirja, Sanakirjasäätiön päätehtävä.
Valtiollisen laitoksen perustaminen ei onnistu, ellei joku korkea virkamies sitoudu yritykseen ja pane valmistelua käyntiin. Tällainen oli opetusministeriön toimistopäällikkö Matti L. Aho. Hän teetti Nykysuomen laitoksen johtajalla professori Matti Sadeniemellä selvityksen siitä, miten uusi laitos olisi organisoitava ja mitä siihen olisi otettava mukaan. Suunitelma lähti viemään eteenpäin komitea, puheenjohtajana Matti L. Aho ja jäseninä professorit Osmo Ikola, Lauri Posti, Matti Sadeniemi ja Carl-Eric Thors sekä valtiovarainministeriöstä hallitussihteeri Raimo Nenonen ja vt. hallintotarkastaja Jukka Wuolijoki. Sihteerikseen komitea otti maisteri Esko Koivusalon.
Komitean yksimielisen ehdotuksen mukaan oli perustettava Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Kolmeen vuoteen ei tapahtunut mitään. Museoviraston perustaminen ajoi edelle. Usko alkoi hiipua.
Huhtikuussa 1974 Matti L. Ahon seuraaja toimistopäällikkoö Markku Linna ilmoitti, että minut oli tarkoitus määrätä vt. johtajaksi Nykysuomen laitokseen Matti Sadenimeen siirryttyä eläkkeelle. Siinä virassa minun tuli ensimmäisksi johtaa työtyhmää, joka laatii täsmennetyn suunnitelman uudesta laitoksesta. Usko onnistumiseen elpyi.
"Tutkimuslaitostyötyhmä", jonka jäseninä olivat olivat Alho Alhoniemi, Terho Itkonen ja Lars Huldén sekä toimistopäällikkö Markku Linna ja sihteerinä Raimo Jussila, sai aikaan yksimielisen mietinnön. Ehdotettu organisaatio oli riisuttu malli komitean esittämästä suunnitelmasta.
Hanke oli saatava valtion vuoden 1976 tulo- ja menoarvioon ja laki tukimuskekuksesta budjetin myötä eduskuntaan. Sorsan -- Virolaisen hallitus oli asialle myötämielinen, mutta sen päivät lähenivät uhkaavasti loppuaan. Kasliapäällikkö Jaakko Numminen ja toimistopäällikkö Markku Linna tekivät viime hetken rynnäkön viemällä asian hallituksen viimeiseen iltakouluun 28.5.1975. Sen puolesta puhui monikin ministeri, mutta valtiovarainministeri Johannes Virolainen katsoi, ettei hänen pidä lisätä seuraajansa kuormaa budjetin valmistelussa; sanokoon uusi ministeri sanansa.
Sanakirjasäätiön silloinen johtaja Tuomo Tuomi ja minä marssimme seuraavana torstaina apeina Stockmannin vintille "kesäyliopiston" lounaalle. Paikalla olivat mm. Kustaa Vilkuna ja Lauri Posti, kumpikin Sanakirjasäätiösn hallituksen jäseniä. Kerroimme huonot uutiset. Heitä hymyilytti. "Olkaa rauhallisia, kyllä kaikki järjestyy", Vilkuna vakuutteli. Mitä parempaa tietoa heillä oli, sitä ei meille kerrottu. Kun aikanaan radiossa luettiin 13.6. Keijo Liinamaan virkamieshallituksen nimilista, asia kirkastui.
Professori Lauri Posti oli nimitetty opetusministeriksi. Tutkimuskeskus perustetaan, se oli varma. Monenlaista vaihteenkääntäjää oli vielä kohdattava, mutta junan etenemistä ei mikään voinut estää.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen toiminta alkoi 1.3.1976.
ESKO KOIVUSALO