Oletko kuullut joskus Muumilaaksosta? Kun ensilumi putoilee marraskuussa, kaikki vaipuvat siellä talviuneen. Mutta ensin muumit syövät suuret määrät kuusenneulasia. Jos aikoo nukkua kolme kuukautta, vatsan pitää olla täysi. Talvella muumitalo näyttää pehmeän pyöreältä lumikinokselta. Sisällä nukkuvat Muumipappa, Muumimamma, Muumipeikko ja pikku Myy. Juuri nyt koko Muumilaakso on lumen vallassa, mutta ilmassa on jo kevättä.
Kevät tuli vihdoinkin Muumilaaksoon. Lumi oli sulanut, ja kukat ja ruoho alkoivat kasvaa. Muumipeikko loikoili sisällä vuoteessaan ja heräili varovasti. Hän aukaisi silmänsä, nousi istumaan ja venytteli makeasti. Sitten hän juoksi katsomaan ikkunasta ulos.
"Oho, oletko sinäkin hereillä?"
"Kuka voi nukkua, kun sinä koilotat? Onko sinusta hauska herätellä toisia?"
"Tottakai!"
"Näin juuri unta, että asuin vesimelonissa."
"Talvi on ohi, kevät on tullut, ja elämä on ihanaa!"
"Nukkuminenkin on ihanaa."
Muumimamma liittyi nyt joukkoon.
"Äiti!"
"Hyvää kevättä, Muumipeikko!"
Muumimamma meni alakertaan valmistamaan aamiaista. Kaikilla oli hurja nälkä pitkän talviunen jälkeen.
Siinä samassa Muumipeikon korvaan kantautui huuliharpun säveliä.
"Nuuskamuikkunen on palannut!"
Nuuskamuikkunen oli Muumipeikon paras ystävä. Talven tullen Nuuskamuikkunen lähti aina Muumilaaksosta, mutta palasi keväällä. Muumipeikko ryntäsi yläkertaan ja kapusi vaivalloisesti nuoratikkaita alas. Pikku Myy pujahti ulko-oven kautta.
"Portaita pitkin pääsee nopeammin."
"Se ei olisi puoliksikaan yhtä hauskaa!"
Muumipeikko juoksi nopsasti joelle ja
näki Nuuskamuikkusen istumassa sillankaiteella huuliharppua soitellen.
"Nuuskamuikkunen!"
"Hei, Muumipeikko!"
Ystävykset olivat iloisia nähdessään jälleen toisensa. He päättivät lähteä herättämään Nipsun.
Kun he tulivat Nipsun talolle, sieltä kuului äänekästä kuorsausta.
"Kuulen kuorsausta. Vihellän vielä kerran."
Nuuskamuikkunen työnsi sormet suuhunsa ja vihelsi kovaa. Kuorsaus lakkasi. Hetken päästä ovi aukeni, ja Nipsu pilkisti unenpöpperössä ovenraosta.
"Nipsu, tule ulos! Nuuskamuikkunen on täällä!"
"Minä haluan nukkua!"
"Me aiomme tehdä jotain erikoista."
Se sai Nipsun hereille, sillä Nipsu oli hyvin utelias.
Kolmistaan he lähtivät kulkemaan polkua, joka johti vuorenhuipulle. Matkalla he tapasivat Hemulin, joka hyppeli kiveltä toiselle päästäkseen joen yli. Hemuli lupasi tulla pian kyläilemään.
Kun he olivat kivunneet huipulle, he pysähtyivät ihailemaan näköalaa. Koko Muumilaakso avautui heidän silmiensä edessä, ja Nipsu tavoitti katseellaan muumitalon.
"Muumitalon piipusta nousee savua. Muumimamma keittää jotakin herkkua!"
Nipsu oli nälkäinen ja halusi lähteä muumitaloon syömään.
Juuri silloin Muumipeikko huomasi mustan hatun, joka oli maassa kivien vieressä. Nipsu unohti kokonaan nälkänsä ja sieppasi hatun.
"Hmm. Iso ja musta. Kenenkä se mahtaa olla?"
Muumipeikko nosti hatun ja tutki sitä tarkkaan.
"Isä voisi käyttää sitä sunnuntaisin."