Kaxi ystäwätä matkustit yhdesä, joilla oli se kowa onni, että tawata yhden Karhun wastaansa. Ei se ollu mahdollinen että juosta pois ja paeta, sentään yxi heistä kipeis puuhun ja toinen heittäysi pitkäxensä maan päälle nijnkuin kuollut. Karhu tuli kohta sitä nuuskimaan ja haistelemaan joka maan päällä makaisi, pani kuononsa sen suuhun, sieramijn ja korwijn, ja päätti wihdoin, että se mahtaa olla kuollu ruumis ja meni tiehensä. Koska nyt Karhu oli poismennyt, astui hänen kumppalinsa alas puusta, ja kysyi häneltä, mitä Karhu kuiskutti hänen korwaansa? Hän käski minun, sanoi hän, toisti waroa itsiäni, että mennä nijtten seuraan, joka jättäwät ystäwänsä yxinänsä waaraan, silloin kuin parhaiten tarwitaan. (1784)
Christfrid Ganander [1741-90])
旅人が２人一緒に旅行しているとき，運悪く１頭の熊と出くわしてしまった。走って逃げることは不可能で，１人は木に登り，もう１人は地面に死んだふりをして横たわった。熊は，地面に寝ている旅人の匂いをくんくんと嗅ぎ，旅人の口や鼻の穴や耳に，鼻をすりつけたが，どうやら死体らしいと考えたらしく，そのまま行ってしまった。熊がいなくなったので，もう１人の旅人は木から下りてきて，相棒に，熊は君に何てささやいたんだい？と聞いた。熊が言うにはね，本当に助けが必要なときに，友人を危険なまま置き去りにするような輩とは，今後は付き合わないほうがいいってさ。（訳・松村一登）